Perjantai 13 .5, matkalaukut mukaan suuntana Helsinki-Vantaa lentokenttä. Pimeään ja sateiseen Krakovaan saavuimme 21.45, hotellille reilu puoli tuntia myöhemmin. Ihmettelimme hetken hotellin edessä olevaa "viritelmää" , katsastimme lähiympäristön ja piipahdimme hakemaan lähikaupasta iltapalaa, sen jälkeen unta kaaliin.
Aamulla virkeänä ylös ja vilkaisu ulos - mikä vihreys. Kesä oli täällä jo täydessä kukoistuksessa, huoneemme toisesta ikkunasta avautui näkymä juutalaisten hautausmaan muuriin ja siellä kukoistaviin pensaisiin ja puihin.
Sama vehreys odotti ulkona. Katse hotellin ohi kulkevalle kujalle....
Vuonna 1978 maailman perintökohteeksi julistettu Wieliczkan kaivoksen edusta.
30 hengen ryhmä, sekä opas odottamassa pääsyä kolmessa kerroksessa täytettävään kaivohissiin. Lattiapinta-ala max 2,5 neliötä ja sisään tungettiin 10 henkilöä. Ei suljetun paikan kammoisille.
Kyseessä on siis yksi maailman vanhimmista suolakaivoksista, kaivostoimintaa oli yli 700 vuoden ajan. Kuvat kertokoot jälleen omaa tarinaansa.
Samoin erilaisia suolasta tehtyjä patsaita
Sekä entisajan työoloista kuvaavia ihmispatsaita
Reilun 100 metrin syvyydestä löytyy kappeli - täälläkin kaikki suolakivestä valmistettua- myös kristallikruunut!!
Löytyihän sieltä jokunen maanalainen järvikin
Lumoava paikka, ikimuistoinen kokemus.
Illan hämärtyessä sadekin lakkasi ja ehdimme kierrellä muutaman tunnin ajan hämyisessä vanhassa kaupungissa. Tässä Wavelin kukkula, jolla sijaitsee linna ja katedraali.
Sekä näkymä Veiksel-joelle
Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena, tosin retkikohde veti mielen hieman alavireiseksi.
20 hengen pikkubussi täyttyi silti iloisesta hälinästä suomalaisten, ruotsalaisten, espanjalaisten sekä brittien rupatellessa keskenään. Mitä lähemmäksi määränpäätä tulimme, sitä hiljaisemmaksi muuttuivat matkustajat.
Auschwitzin jälkeen vielä Birkenau
Kaikki mitä kaasukammioista ja krematoriosta jäi jäljelle.
Naisten ja lasten rakennus
Näin jälkeenpäinkin kuvia katsoessa tulee voimaton olo. Tiedä onko se häpeää, kauhua vai jotain muuta. Näkemäni ei unohdu koskaan, mutta matkamme jatkui järkytyksestä huolimatta.
Pikainen pyörähdys hotellillamme ja syömään, edellisenä iltana löytämäämme hurmaavaan ravintolaan, jossa ruoka oli edullista ja erinomaisen maukasta.
Lähtöä edeltävänä päivänä jalkauduimme Krakovan kaduille ja piipahdimme vielä Wavelin kukkulalla.
Katedraali, josta oli lähes mahdoton löytää ulos
Ehdittiinhän me tietysti terassillekin
Hotelli Eden taustalla ja kahvikoju, josta sai herkullisia, juuri paistettuja leivonnaisia
Taikina kiedottiin tikkupullan tavoin kaulimen ympärille ja laitettiin uuniin, paistamisen jälkeen koko komeus kaulittiin kookoshiutaleissa
Pikkusievä takapiha, jossa siemailimme luvan kanssa sidukkaa, osa henkilökunnasta ei tiennyt meidän olkevan siellä ja tulimme teljetyksi lukitun oven taakse. Onneksi oli puhelimet mukana - saatiin soitettua respaan :"Hello, we are still in the backyard, could you please open this door?" Saatiin aika makoisat naurut.
Tässä talossa oli pääsisäänkäynnin kohdalla teksti "dream hostel". Varmaankin viherpiipertäjien unelma
Ihana reissu, ystävällisiä ihmisiä, edullista ruokaa, hulvaton hotelli, kappale mennyttä aikaa.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti