Perussettiä mökiltä!?

Lähdettiin vapun jälkeen cityelämää pakoon junnu matkassa. Meidän perheessä lapset on edelleen lapsia (ainakin toisinaan) ja "lomailu" sujui sen mukaan.
Ensimmäinen nähtävyytemme Kiteen eläinpuisto.

Siellä lähes kaikki eläimet tulevat rapsuteltaviksi

Luumäen salpa-asema

Huvittelun lisäksi "raakaa" työtä eli kerättiin korvasieniä.

Jo silloin bongasimme pöllöpariskunnan pihapiirissämme. Hämärtyvässä illassa olimme tunnistavinamme yllämme kaartelevan pöllön huuhkajaksi. Öisestä metsästä kantautui huhuilua ja sama meno jatkui vielä keskellä päivää.

Perheen miehet löysivät joitain vuosia sitten puusta pudonneen, varsin rähjäisen pöllönpöntön, joka todella järkevästi sijoitettiin huussimme takana olevaan koivuun. Siellä se on nököttänyt tyhjänä tähän asti. Tänä viikonloppuna saimme ilon todistaa jotain aivan muuta. Metsäkoneen kallistamassa pöntössä oli asukkaat!

Pöllömamma lenteli lähistöllä pitkin päivää ja molempien vanhempien "keskustelua" kuului tasaiseen tahtiin. Me yritimme viettää normiaikaa mm. keräillen kuusenkerkkiä(huonolla menestyksellä)....

Ehostamalla appivanhempieni hautaa (uurnat on laskettu tänne).....

                                                Istuttamalla muitakin kukkia

Syömällä ja juomalla

Ihailemalla alkukesän kukkia ja suunnittelemalla aloitetun savusaunaremontin jatkoa

Siinä pihalla pyöriessä katseeni kiinnittyi pieneen , hiekkatiellä kyyhöttävään untuvakasaan.

Ei kun kamera mukaan ja varovainen lähestyminen ....

pari kuvaa ja hieman lähemmäksi, taas muutama kuva, lähemmäksi ja isännän huuto "Varo!"

Ei haitannut tätä tonttua nivelrikot, eikä muutkaan vaivat. Kiljuen pakoon lähimpään pusikkoon .Pöllömuori ei oikein tykännyt. Jos joku ihmettelee mistä tiedämme kumpi vanhemmista oli kyseessä vastaus on KOOSTA. Kyseessä on lehtopöllö, ei suurin pöllömme, mutta siipien väli parhaimmillaan liki metrin. Ja aika hulppeat kynnet sillä näytti karvaisissa jaloissaan olevan. tässä vaiheessa kaivoimme kaukoputken esiin.

Keskellä mäkeä nuokkui päiväunilla varsin väsähtänyt nuorukainen. Vasemmalla näkyvä koivu on isäpöllön vakio tähystyspaikka. Nyt on testattu voiko kameralla ottaa kuvia kaukoputken läpi. Kyllä!

Toki pelkällä kameralla saa huomattavasti parempia ja tämän jälkeen hankintaan menee uusi uhkeampi objektiivi.

Kolmisen tuntia nuokuttuaan pienokainen käytti tilaisuutta hyväkseen - poistuimme hetkeksi kyttäyspaikaltamme- ja vaihtoi maisemaa. Loppuilta kului saunoen ja sisätiloja koristaen. Isäntä on urakoinut romuista erilaisia naulakoita ja niille piti löytää paikat.

Karhuperhettä odotellessa muistellaan pöllöjuttuja

Ajassa taaksepäin

Virallinen 25- vuotis hääpäivämme on vasta 15.6.2016, koska Finnairin mahtavat tarjoukset eivät sinne asti yltäneet, juhlimme kuukautta aikaisemmin!
Perjantai 13 .5, matkalaukut mukaan suuntana Helsinki-Vantaa lentokenttä. Pimeään ja sateiseen Krakovaan saavuimme 21.45, hotellille reilu puoli tuntia myöhemmin. Ihmettelimme hetken hotellin edessä olevaa "viritelmää" , katsastimme lähiympäristön ja piipahdimme hakemaan lähikaupasta iltapalaa, sen jälkeen unta kaaliin.




Aamulla virkeänä ylös ja vilkaisu ulos - mikä vihreys. Kesä oli täällä jo täydessä kukoistuksessa, huoneemme toisesta ikkunasta avautui näkymä juutalaisten hautausmaan muuriin ja siellä kukoistaviin pensaisiin ja puihin.

Sama vehreys odotti ulkona. Katse hotellin ohi kulkevalle kujalle....

Koska vesisadetta oli luvattu koko päiväksi ei kaupunkiin tutustuminen jalkaisin tuntunut houkuttelevalta vaihtoehdolta. Sen sijaan paikka jossa säällä ei olisi merkitystä houkutteli.
Vuonna 1978 maailman perintökohteeksi julistettu Wieliczkan kaivoksen edusta.



30 hengen ryhmä, sekä opas odottamassa pääsyä kolmessa kerroksessa täytettävään kaivohissiin. Lattiapinta-ala max 2,5 neliötä ja sisään tungettiin 10 henkilöä. Ei suljetun paikan kammoisille.

Kyseessä on siis yksi maailman vanhimmista suolakaivoksista, kaivostoimintaa oli yli 700 vuoden ajan. Kuvat kertokoot jälleen omaa tarinaansa.

     Varsin raskastekoisia tukirakennelmia piisasi
    

Samoin erilaisia suolasta tehtyjä patsaita

                                     Sekä entisajan työoloista kuvaavia ihmispatsaita

Reilun 100 metrin syvyydestä löytyy  kappeli - täälläkin kaikki suolakivestä valmistettua- myös kristallikruunut!!

Löytyihän sieltä  jokunen maanalainen järvikin

Lumoava paikka, ikimuistoinen kokemus.

Illan hämärtyessä sadekin lakkasi ja ehdimme kierrellä muutaman tunnin ajan hämyisessä vanhassa kaupungissa. Tässä Wavelin kukkula, jolla sijaitsee linna ja katedraali.

 Sekä näkymä Veiksel-joelle

Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena, tosin retkikohde veti mielen hieman alavireiseksi.

20 hengen pikkubussi täyttyi silti iloisesta hälinästä suomalaisten, ruotsalaisten, espanjalaisten sekä brittien rupatellessa keskenään. Mitä lähemmäksi määränpäätä tulimme, sitä hiljaisemmaksi muuttuivat matkustajat.

Auschwitzin jälkeen vielä Birkenau

                      

Kaikki mitä kaasukammioista ja krematoriosta jäi jäljelle.

                                      Naisten ja lasten rakennus

Näin jälkeenpäinkin kuvia katsoessa tulee voimaton olo. Tiedä onko se häpeää, kauhua vai jotain muuta. Näkemäni ei unohdu koskaan, mutta matkamme jatkui järkytyksestä huolimatta.

Pikainen pyörähdys hotellillamme ja syömään, edellisenä iltana löytämäämme hurmaavaan ravintolaan, jossa ruoka oli edullista ja erinomaisen maukasta.

Lähtöä edeltävänä päivänä jalkauduimme Krakovan kaduille ja piipahdimme vielä Wavelin kukkulalla.

                                   Katedraali, josta oli lähes mahdoton löytää ulos             

Ehdittiinhän me tietysti terassillekin

Hotelli Eden taustalla ja kahvikoju, josta sai herkullisia, juuri paistettuja leivonnaisia

Taikina kiedottiin tikkupullan tavoin kaulimen ympärille ja laitettiin uuniin, paistamisen jälkeen koko komeus kaulittiin kookoshiutaleissa

Valmistumista sai odotella aurinkotuoleissa. Alueella oli myös makkarakoju (peuran, hevosen, sian ym. makkaraa), tortilla-, curry- ja perunakojut. Edullista ,maukasta ja nopeaa iltapalaa, rennossa miljöössä.

Pikkusievä takapiha, jossa siemailimme luvan kanssa  sidukkaa, osa henkilökunnasta ei tiennyt meidän olkevan siellä ja tulimme teljetyksi lukitun oven taakse. Onneksi oli puhelimet mukana - saatiin soitettua respaan :"Hello, we are still in the backyard, could you please open this door?" Saatiin aika makoisat naurut.

Tässä talossa oli pääsisäänkäynnin kohdalla teksti "dream hostel". Varmaankin viherpiipertäjien unelma

Ihana reissu, ystävällisiä ihmisiä, edullista ruokaa, hulvaton hotelli, kappale mennyttä aikaa.....