Kukkaa pukkaa

Lumien (jota olikin tänä keväänä minimalistisesti) sulettua alkaa syksyn pakkasiin päättyvä odotus....Eli milloin ensimmäiset kukat puhkeavat kukoistukseen, koska kirsikka, luumu, omena ym kukkii, riittääkö pölyttäjiä, vettä, aurinkoa, lämpöä tai sadetta.Saadaanko satoa ja jos saadaan niin kuinka paljon ja mistä.
Jos kukkien määrästä jotain voi päätellä, saatan päästä tänä syksynä keittämään kirsikkamehua.

 

Paistamaan omenapiirakkaa

Maistamaan mansikkaa

 

Päärynän popsinta ei vielä tänä syksynä onnistu, mutta Aune-päärynä komistaa jo pihaamme. Luumumme teki myös ennätysmäärän kukkia.  Jostain syystä pihamme kukkaloisto on väritykseltään varsin valkoinen.

 

Lukinlilja

 

 

 

Pyykkipata kukitettuna

 

 

Muutama orvokkikikin on komistanut pihaa jo maaliskuusta. Kunnon shokkihoito pakkasen muodossa tekee näköjään hyvää. Kukkia piisaa.

 

 

Kaiken valkoisuuden keskelle ajattelin hankkia, jotain pirtsakkaa ja värikästä. Tässä lopputulos!

 

 

Aurinkoisena päivänä kasteluvettä kuluu kannu jos toinenkin

 

 

Kärhö kurkistaa nurkan takaa ja yrittää vallata onton omenapuunrungon

 

 

Pihakeijumme keinumassa omenan oksassa, huvimajassaan - ei suinkaan vankilassa, vaikka siltä ehkä saattaa näyttää.

 

Mökkikausi avattu

Perjantaina pakattiin auto täyteen tavaraa, painettiin kaasu pohjaan ja cruisailtiin itärajan tuntumaan. Matkalla bongattiin jos jonkin sortin lentävää ja kävelevää olentoa (kettu, kurkia, hanhia, joutsenia...)
370 km matkalla huomasi myös selvän eron kevään etenemisssä. Kotona puut jo vihertää, mökillä oli vielä paikoitellen lunta ja jäätä, väritys ruskean ja keltaisen eri sävyjä.

Lauantaiaamuna heitettiin reppu selkään, sadevermeet niskaan, määränpäänä lakkautetun kyläkoulun valaistu pururata/hiihtolatu, jossa upeat käyttöohjeet.

Aikamme hiihdeltyämme ja maisemia ihailtuamme löysimme juuri sen mitä pitikin.

 

Hyvillä mielin taapersimme takaisin mökille ja tutustuimme uuteen naapuriimmekin, joka oli kovin arkaa ja ujoa sorttia.

 

 

Mahtavasta saaliista innostuneina, piipahdimme myös läheisellä  ympyräsuolla ja sen yläpuolella olevalla hakkuulla. Karpaloita oli jäänyt viime syksystä ja sieniäkin saatiin lisää.  

 

 Mökkeily on meille = työleiri , tosin varsin positiivisessa mielessä.
Syksyllä aloitettiin operaatio ruusupensaiden hävitys ja nyt päästiin kokkovaiheeseen.

 

Taisi siinä yks työmieskin kadota savuna ilmaan.

 

 

 

Ruokatauko. Bataattivuohenjuusto keitto, ruisleipää katajanmarjasilakoilla.

 

 

Terveiset taivaalta

 

 

                                  Heijastuksia vai kangastuksia?

Savusauna odottaa remonttia ja nämä kivet uuteen kiukaaseen pääsyä.

 

 

Upean päivän jälkeen on hyvä mennä nukkumaan

 

 

                                                 

Tippaleipää

Meidän vappuperinteisiin kuuluu tippaleipä ja sima jossain metsän kolkassa.
Tänä vappuna ulkoilutettiin esikoista Nuuksion suunnalla.
Osaa se metsänväkikin juhlia, paljon ei juhlijoista ollut jäljelle jäänyt.

"Tippaleipiäkin" oli ilmeisesti tarjoiltu

 

 

Loistoajoituksen ansiosta olimme juuri grillikatoksessa (muutaman muun vapun viettäjän kanssa) kun taivas ilahdutti meitä siitepölyn karkoittavalla sateella.

 

 

Tankkauksen jälkeen matka jatkui

 

 

 

Matkanteko kesti - jostain kumman syystä.

 

Kotona tankattiin paistettua parsaa lisukkeineen ja

 

 

jälkiruuaksi pannacottaa mansikoiden kera