Loman ensimmäinen viikko meni mökillä puuhaillessa, toinen kotona siivotessa ja ukkokullan "raataessa" työmaalla. Viikon tauon jälkeen aherrus mökillä taas jatkui.
Meidän betonivalut olivat kuivuneet ja laituriprojekti sai jatkoa.
Varsinaisen laiturin rakentamiseen käytettiin navetan ylisille hilattua jämäpuuta - ja sitähän meillä riittää. Samoin appiukon yli 20 vuotta sitten rakentamat puiset laiturinrappuset, saivat nyt uuden elämän uudessa laiturissa. Ainoa uusi osa, joka oli hankittava kaupasta , olivat alumiiniset tikkaat.
Ergonomia on tällä työmaalla täysin tuntematon käsite, mutta isommilta loukkaantumisilta on toistaiseksi säästytty. Aamulla herätessä on helppo todeta olevansa elossa - sen verran kolottaa.
Ergonomiaa tai ei, lopputulos oli kuitenkin juuri sitä mitä haettiin. Täällä voi surutta iskeä lapion minne tahansa , aina osuu kiveen. Tuota loppumatonta luonnonvaraa täytyy siis jollain tavoin myös yrittää hyödyntää. Tässä rajattiin tolkuttomasti leviävät syreenit kivimuurin taakse, kaikki karkulaiset joutuvat ruohonleikkurin kitaan.
Tänä keväänä meitä ovat ilahduttaneet useat lintupariskunnat jälkikasvuineen. Tämä onneton jäkäläpesä oli suojassa sateelta terassillamme. Emo oli mallia hermoheikko ja poistui pesästä välittömästi meidän tullessa terassille. Joten aamuisin oli tarkkaan mietittävä mitä päivän aikana mökistä tarvitsimme ja minimoimme pesän läheisyydessä oleskelun. Parin viikon haudonta tuotti tulosta , neljä untuvikkoa kurkisteli pesästä.
Ja kahden viikon armottoman ruokkimisen jälkeen harmaasieppovauvat jo poistuivat pesästä.
Saimme luvan hakea naapurista lankkukuorman tulevaa navettaremonttia varten. Toiselta "naapurilta" lainattiin peräkärry kuljetusta varten. Ei nyt ehkä ihan lakisääteinen kuljetus..... mutta tuli samalla lanattua mökkitie.
Ollaan joskus vuosia sitten hölmöyksissämme tuotu lähilammesta muutama ruutana lampeen. No nyt niitä sitten on enemmän kuin tarpeeksi. Tervetuloa karhut lounastamaan.
Hollannikas lomailee ja hallitsee rentoutumisen jalon taidon kadehdittavan hyvin.
Sujui se hetkittäin isännältäkin
Punkaharjun valtiohotellin , nykyään vain Hotelli Punkaharju, on puhjennut uuteen kukoistukseen omistajavaihdoksen myötä (mm.Saimi Hoyer) Hyvältä näytti niin sisältä kuin ulkoakin - palaamme paremmalla ajalla testaamaan ruokatarjonnan.
Meidän perheen Punkaharjureissuun kuuluu perinteisesti pulahtaminen Saimaan kirkkaaseen veteen. Harjun huipulta kulki ennen rappuset alas mukavan lampareen rantaan, nyt paikalle pääsee helppokulkuista hiekkapolkua pitkin.
Runsaan sieni- ja mustikkasaaliin täydentää kypsymässä olevat viinimarjat. Pieni osa sadosta kerättiin jo talteen ja keitettiin mehuksi.
Mukana mökkeilemässä meidän "karvalakkimme" Jäbä.
Tältä erää lomat on lomailtu ja arkinen aherrus alkamassa, tosin parin viikon päästä lomaillaan taas. Sitä odotellessa ehtii nukkumaan muutaman yön.
