Tonttu hukassa

Viikko sitten päätettiin lähteä rämpimään suolle Vaakkoin alueelle.Lähikaupasta grillattavat reppuun ja muu ape löytyikin jääkaapista.

Kuura oli peittänyt lampea reunustavan suon.Aavistus talvesta.

 Suurella turvesuolla talvinen tunnelma jatkui.
Suokukka ja kuurainen kanerva.

 Suotonttujen torvisoittokunnan soitinvarasto.

  

 Samojen tyyppien luistinrata.

Taidetta luontoäidin tapaan.

Tonttujen lisäksi suolla oli merkkejä muistakin eläjistä. Näitä aitauksen tolppia löytyi melkoinen määrä siistissä rivissä,tasaisin välein, keskeltä suota,mitä lienee suolehmiä alueella laiduntanut.

Eläinsuoja vai tonttujen latotanssikeskus?Tiedä häntä,tämäkin löytyi suolta.

Kämmenlammen laavulla nautittiin eväät - makkaraa,karpalo-kinuskimuffinit ja kuumaa mehua/kahvia.

Lammessa vaani selvä suokrokotiili mahdollisia herkkupaloja.

                            
Kotimatkan päätimme tehdä lyhyintä mahdollista reittiä käyttäen.Noooo aina ei asiat suju aivan suunnitelmien mukaan, varsinkin kun Tonttu on matkassa.Löydettiin lisää suota ja aika paljon muutakin

kuten pari uutta lampea,sekä itsemme Takkulasta n. 5km harhakilometrin jälkeen......Seuraavaa reissua odotellessa, taidan opetella kartan lukua.

Viimeiset kuvat Ljubljanasta -viikon viiveellä

Eläintarhareissun aikana ilma todella kirkastui ja minäkin sain nähdä mahtavat lumihuippuiset vuoret kaupungin ympärillä.

Viimeinen yhteiskuva "kotikadulta"ennen Miran kotiinlähtöä.

Saateltuamme Mira taksiin ja lepuutettuamme jalkamme menokuntoon,sonnustauduimme illanviettoon ja kaivoimme menopelit esiin.Meikän pyörässä ei jarruista ollut kuin aavistus jäljellä,mutta so what,
se ei menoa haitannut.

 

Perille päästiin ja sain nautiskella joenvarren maisemista iltavalaistuksessa.

 

 

Katusoittajat kuuluvat täällä pysyvästi katukuvaan. Ja ilahduttavat niin vanhoja kuin nuoriakin kuulijoita.

 

 

Ihana kaupunki ja mahtava loma.

 

Äiti kiittää lastaan.

KIIITOSSS!

 

Sikamaisuuksia

Perjantai 11.10 oli vaihtareiden viimeinen virallinen päivä Ljubljanassa.Meikä väsäs ahkerille aamupalan ja jäin itse löysäilemään kun kaks reipasta lähti vielä koululla käymään.Teimme tärskyt sateiseen Tivoli-puistoon ja tallustelimme kohti paikallista eläintarhaa.

Huomaa upean värinen, Espoon kaupungin logolla varustettu sadeviitta.

 

Emme ehtineet zoossa kovinkaan pitkälle kun pilvet väistyivät ja aurinko ilahdutti meitä ja varmaan alueen asukkaitakin lämmittävillä säteillään.
Ketkähän tässäkin on ihastelun kohteena?

                                                     Tyylinäyte

 

Eläimet,maasto ja maisemat ovat tässä eläintarhassa mahtavat.

 

 

Välillä huomiomme kiinnittyi johonkin aivan muuhun kuin itse asiaan eli niihin elukoihin.Maailmassa on monta niin ihmeellistä asiaa. Kuten esim. kastanjat.

 

 

Kastanjoiden lisäksi oli siis niitä eläimiä.Toiset tutumpia ja muutama uudempi tuttavuus.

 

 

 

Äiti ja tytär pääs vauhtiin kun löytyi aitaus,jonne myös vierailijat pääsivät.

Nää oli aivan sairaan suloisia.

 

 

 

 

 

Nyt selvis myös se miksi apinoilla on niin pitkät kädet

- kaverit hoitaa venytyksen

 

 

Mangustien touhuja seuratessa herkes hymy huulille.

 

Taustalla näkyvässä puussa majaili apinoita ja pari oli näköjään eksynyt aitauksen ulkopuolellekin.

 

 

 

 Tänä jouluna meidän perheessä saatetaan syödä jotain muuta.....